Viinitie

Samppanjan tuotannossa sukunsa jalanjälkiä seuraavan Éric Autréaun johtama perhetila sijaitsee Champillonin kylässä lähellä Epernayn historiallista kaupunkia. Parhaillaan kellarissa häärää komeat kolme sukupolvea viinintekijöitä, sillä Éricin lisäksi valmistukseen osallistuvat hänen isänsä ja poikansa. Kokemusta suvusta ei tosiaankaan puutu, sillä Autréaun samppanjasuvun juuret on jäljitetty aina vuoteen 1670. Jalon kuohujuoman tuotanto aloitettiin Dom Pérignonin jalanjäljissä ja tämän oppien innoittamana 1700-luvulla.

Rypäleet upeiden samppanjoiden raaka-aineeksi saadaan omien tarhojen lisäksi sopimustuottajilta alueen parhaista kylistä. Omia viinitarhoja Champagne Autréaulla on yhteensä 30 hehtaaria. Grand Cru -tason chardonnay-rypäleet tulevat 5 hehtaarin palstalta Côte de Blancsin alueelta Chouillysta. Punaiset rypäleet kasvavat Marnen laaksossa, jossa on 4 hehtaaria Grand Cru- ja 7 hehtaaria 1er Cru -tason pinot noir -tarhoja sekä 14 hehtaaria pinot meunieria.
Toisin kuin monet suuret samppanjatalot, ei Autréau ole sortunut rahastamaan brändillään, joten talon samppanjoiden hinta-laatusuhde on erittäin kohdallaan. Huolellinen työskentely on prosessin perustana alusta loppuun: rypäleet valikoidaan tarkoin, eikä tuotteita lasketa markkinoille ennen vähintään kahden vuoden kypsytysajan täyttymistä.

Lundén & Cie on alkujaan ruotsalaisen Markus Lundénin unelman alku. Markus työskenteli Ruotsin gastronomissa piireissä, kunnes päätti aloittaa enologian opinnot Geisenheimissa, Saksan Rheingaussa vuonna 2004. Koulunkäynnin ohella hänestä tuli oppipoika Weingut Georg Breuerilla ja vuosien saatossa hän yleni tilan viinintekijäksi.

Lundénin oma viinitila sai alkunsa vuonna 2007 kun hän otti haltuun muutamia palstoja ja alkoi valmistamaan pieniä määriä viiniä. Lundénin tuotanto on vieläkin pientä, vain noin 5000 pulloa vuodessa. Markus tuottaa viiniä kahdelta erinomaiselta tarhalta. Rüdesheim on oma palstansa samannimisen kylän takana olevalla kukkulalla. Berg Rottland on puolestaan Rüdesheimin jyrkkä ykköspalsta Rhein-joen rannalla. Berg Rottlandin mikroilmaston runsas auringonpaiste ja joesta heijastuvat valonsäteet kypsyttävät rypäleet optimiinsa.

Lundén eroaa muista alueen viinintekijöistä vinifioimalla viininsä erikseen pienissä erissä vaikka rypäleet tulevatkin samalta palstalta. Parhaan mahdollisen lopputuloksen hän saa sekoittamalla käytetyt viinit oikeassa suhteessa. Lundén yhdistää rehellisessä viiniteossaan kahden maailman parhaita puolia – perinteiset tekniikat saavat tukea nykyisestä viinitietämyksestä.

Can Ràfols dels Caus on 1800-luvulla rakennettu katalonialainen kartano ja orgaaninen viinitila, joka sijaitsee jylhissä maisemissa Garrafin ylängöllä ja kattaa 96 hehtaaria viinitarhoja. Ainutlaatuisesta mikroilmastosta nauttivilla tiluksilla viljellään kaikkiaan 28:aa eri lajiketta. Can Rafols dels Caus tekee viininsä terroir-lähtöisesti ja kypsytykseen sopiviksi.

Korkean sijainnin vuoksi lämpötilojen vaihtelut yön ja päivän välillä ovat suuria. Loppukesän päivät äityvät polttavan kuumiksi, mutta yö tipauttaa elohopean pilvettömänä yönä viidentoista asteen alapuolelle. Tämä auttaa rypäleitä saavuttamaan optimaalisen kypsyyden ilman että viinien happorakenne kärsii.

Maaperä koostuu köynnösten kannalta suotuisasti kalkkikivestä ja savesta. Koska ylänkö oli aikoinaan osa esihistoriallisen valtameren pohjaa, tarhat ovat fossiilipitoisia. Korkea kalkkipitoisuus ja mikrobiologinen rikkaus mahdollistavat kypsytyksestä nauttivien viinien valmistuksen.

Tilan taulstalla hääräävä Carlos Esteva pisti Can Ràfolsin uuteen uskoon neljäkymmentä vuotta sitten. 1970-luvun lopussa Carlosin isoisälle kuulunut hacienda oli parhaat päivänsä nähnyt, eivätkä tilan viinitarhat nauttineet ansaitsemaansa huolenpitoa. Uusi isäntä käynnisti muutostyöt, joiden seurauksena tila on tätä nykyä varsin napakassa iskukunnossa.

Viininvalmistuksen lisäksi Carlos Esteva on kunnostautunut luonnon vaalimisessa. Hän osoitti kiitettävää kotiseuturakkautta torpatessaan alueelle kaavaillun kaivostoiminnan: Carlos raotti kukkaronsa nyörejä, liki viisikymmentä hehtaaria maata vaihtoi omistajaa, ja kaivosyhtiö jäi nuolemaan näppejään.

Terre di Marca tunnetaan paitsi laadukkaan proseccon tuottajana, myös suunnannäyttäjänä vastuullisen tuotannon ja luomuviljelyn saralla. Veneton Cessaltosta kotoisin oleva Terre di Marca keskittyy pitkälti proseccon tuottamiseen, mutta sivussa syntyy myös valko- ja punaviinejä. Vuonna 1960 perustetun viinitilan päätavoitteena on alkumetreiltä lähtien ollut Veneton viinien laadun parantaminen ja Veneton maaseudun kehittäminen. Laadun eteen on tehty paljon töitä niin tarhoilla kuin myös tilalla – tuotantoon valitaan ainoastaan tarkan seulonnan läpäisevät rypäleet.

Perhetilan tähtäimessä on tuottaa laatuviinejä mahdollisimman kestävin periaattein, mahdollisimman kevein ympäristovaikutuksin. Tarhatyöskentelyn perusperiaatteena on monimuotoisuuden kunnioittaminen ja luonnon omaan tasapainoon luottaminen. Tilan aurinkopaneelit tuottavat riittävästi energiaa koko Terre di Marcan tarpeisiin ja tulevaisuudessa tavoitteena on tuottaa myös biomassaa energintuotannon tarpeisiin viiniköynnösten leikkuujätteestä.
Tätä nykyä tilan puikoissa ovat kolmannessa sukupolvessa kulkevat Katia ja Giovanni. Heidän ympärillään ahkeroi tiivis tiimi nuoria viinimaailman ammattilaisia. Jos Giovanni on noin kolmellakymmenellä ikävuodellaan joukon seniori, niin voitaneen todeta, että Terre di Marca pyörii nuorella energialla.

Julicher on pienikokoinen perhetuottaja Uuden-Seelannin Martinborough’ssa. Tila tunnetaan etenkin laadukkaista Pinot Noireistaan, mutta valmistaa erinomaisia viinejä myös Sauvignon Blancista, Rieslingistä ja Chardonnaysta.

Julicherin tarina sai alkunsa reilu kymmenen vuotta sitten, kun leppoisia eläkepäiviään tuonnemmaksi siirtänyt Wim Julicher päätti ostaa vaimonsa Suen kanssa 20 hehtaaria työstämätöntä maata, joka oli tarkoitus muuttaa öljyntuottamiseen soveltuvaksi oliivilehdoksi. Uuden Seelannin armoton ilmasto oli kuitenkin toista mieltä nujertaessaan 2000 oliivipuuta hengiltä yhden talven aikana. Oli aika kehittää suunnitelma-b, joka sisälsi sellaisten kasvien istuttamisen, mitkä olisivat jopa kovapintaisia oliivipuita sitkeämpiä. Lopputuloksena syntyivät viinitarhat, joiden tuottamista rypäleistä on valmistettu muun muassa maan parhaimmaksi valittua pinot noiria. Toisinaan oikeaan lopputulokseen päädytään kiertotietä!

Tila sijaitsee Wairarapan alueella, Uuden Seelannin pohjoissaaren kaakkoiskulmassa noin tunnin ajomatkan päässä maan pääkaupungista Wellingtonista. Tarhat ovat Te Munan laaksossa, jossa rypäleet kasvavat entisen joenuoman kivisillä terasseilla. Alueen ilmasto on samankaltainen kuin Ranskan Burgundyssa, joskin aavistuksen viileämpi korkeamman sijaintinsa vuoksi. Kesät ovat pitkiä ja sademääriltään vähäisiä. Vanhojen kiviterassien maaperä on hyvin mineraalinen ja muodostaa yhdessä paikallisen mikroilmaston kanssa erinomaiset olosuhteet laadukkaiden rypäleiden kasvattamiselle.

Julicherin viinintekijänä toimii lahjakas suomalainen enologi Outi Jakovirta. Outin osaamisesta kertoo muun muassa hänen valmistamansa Julicher Estate Pinot Noir 2006:n valinta NZ International Wine Show’ssa Uuden-Seelannin parhaimmaksi viiniksi. Outi on hankkinut enologin tutkintonsa Uuden-Seelannin Lincolnin yliopistosta, ja hänen aikaisempia työnantajiaan ovat olleet muun muassa Jorge Ordoñez Espanjassa, Dr. Loosen Saksassa, Chapoutier Ranskassa ja Martinborough Vineyards Uudessa Seelannissa. Mikäli merkit pitävät paikkansa, vuoden viini oli Outin kohdalla vasta alkusoitto tulevalle.

Kuka arvaisi, että eräät mielenkiintoisimmista kuohuviineistä tulevat tätä nykyä Englannista? Brittien viiniosaaminen ei sinänsä ole yllätys: britit juovat leijonan osan ranskalaisten valmistamasta samppanjasta ja jättävät ainoastaan emämaan edelleen kulutuksessa. Tämän lisäksi saarella on enemmän Master of Wine -tutkinnon suorittaneita kuin missään muualla. Brittien ansioksi lankeaa myös Portugalin ylpeyden, portviinin, menestys.

Mitä tulee kuplivaan, Christopher Merret kehitti samppanjan kuplat tuottavan metodin vuonna 1662 – noin 30 vuotta ennen Dom Perignonia, vaikka keksintö usein laitetaankin ranskalaisen munkin nimiin. Nyt englantilaiset valmistavat viiniä.

Viinitien edustama Ridgeview on eräs saarivaltion laadukkaimmista kuohuviinin tuottajista. Vanhan koulukunnan viinikirjoittaja Hugh Johnson suosittelee Ridgeview:n viinejä seuraavin sanoin: “a dry, sparkling wine with all the richness of fine Champagne”. Hugh ei ole väärässä. Ridgeview:n viinit nimittäin päihittävät sokkotastingeissä toistuvasti champagnelaiset serkkunsa, myös silloin kun maistajina ovat ranskalaiset itse.

Tilalle on kertynyt merkittäviä tunnustuksia on muun muassa seuraavista tapahtumista: Decanter World Wine Awards, International Wine Challenge, International Wine & Spirits competition, United Kingdom Vineyard Association Wine of the Year ja Grand Prix in Gastronomy – Egon Ronay British Academy of Gastronomers, Effervescents du Mond.

Pisteenä i:n päälle Ridgeview:n Merret Bloomsbury voitti vuonna 2005 “Best Bottle Fermented Sparkling Wine in the World” -tittelin International Wine and Spirits -kilpailussa. Ei ollenkaan hullummin viinitalolta, joka julkaisi ensimmäisen vuosikertansa vuonna 1996!

Ridgeviewn viinintuotanto alue sijaitsee Sussexissa, 140 kilometriä Champagnesta pohjoiseen. Maaperä on kalkkipitoista, mikä on elinehto laatukuohuvien valmistukselle. Tarhoilla kasvatetaan chardonnayta, pinot noiria ja pinot meunieria. Ridgeviewn rypäleet ovat tuttuja Champagnesta ja tuotantometodi on klassinen, mutta sijainti yllättää kokeneimmankin maistelijan, kunhan hän ei vain näe vilaustakaan yllätyksen paljastavasta englantilaisesta etiketistä.

Weingut F. Becker sijaitsee Pfalzin viinialueella, Schweigenin kylässä. Tilan erikoisuus on sen poikkeusellinen sijainti. Weingut F. Becker sijaitsee aivan Ranskan rajan tuntumassa ja osa tarhoista sijaitseekin Alsacen puolella. Tämä selittää omalta osaltaan käytössä olevia rypälelajikkeita, jotka ovat yhdistelmä Saksaa ja Ranskaa: 18 hehtaarin tarhoilla kasvaa rieslingia, pinot noiria, chardonnayta, sylvaneria, gewürztramineria ja montaa muuta, yhteensä 12 eri lajiketta. Tarhoilla käytetään osittain luonnonmukaisia metodeja, mikä tarkoittaa muun muassa tuholaisten torjuntaa leppäkerttujen avulla. Tarhojen ekologinen monimuotoisuus on Beckerille laatuviinin valmistuksen lähtökohta.

Friedrich Becker on ollut yksi Pfalzin alueen parhaimmista viinitaloista alkuajoistaan lähtien. Ennen kaikkea hävytön viinintekijä Fritz Becker on kuuluisa pinot noir -viineistään, jotka tunnetaan alueella spätburgundereina. Saksan parhaita viinejä esittelevä Gault & Milau -opas nosti Beckerin kolme punaviiniä parhaiden joukkoon vuoden 2016 painoksessaan. Tila on punaviinien ohella satsannut myös valkoviiniensä laatuun. Vuoden 2005 Riesling Grosses Gewächs (Grand Cru) oli Pfalzin alueen parhaimpia riesling-viinejä. Ei hullumpi suoritus, ottaen huomioon, että kyseessä oli Beckerin ensimmäinen vuosikerta kyseistä viiniä.

Tila on tuottanut viinejään vuodesta 1973, joskin perheen historia rypäleiden kasvatuksen parissa on runsaasti pidempi. Friedrichin Beckerin lapset Fritz ja Helena jakavat isänsä intohimon viinintekoon ja ovat aktiivisesti tilan toiminnassa mukana. Fritz onkin ottanut haltuun tilan viininteon ja isä Friedrich keskittyy vastaamaan tarhojen hoidosta. Monet tilan viineistä kuuluvat Saksan palkituimpien viinien joukkoon.
Weingut Friedrich Becker kuuluu Saksan viiniviljelijöiden VDP-järjestöön. VDP-viiniluokitusstandariin kuuluvat tilat tuottavat alueen parhaimpia viinejä ja ovat läpäisseet laadunvalvonnan kriteerit, jotka ovat monin tavoin saksalaista lainsäädäntöä tiukempia.

Itävaltalainen Fred Loimer on täydellisyyteen pyrkivä viininvalmistaja, jonka viinitilukset sijaitsevat pääosin Kamptalin Langenloisissa. Langenloisin ohella Loimerilla on myös muutaman hehtaarin verran viinitarhoja Wienin eteläpuolella, Thermenregionin Gumpoldskirchenissä. Loimerin omat palstat ovat luonnonmukaisesti viljeltyjä ja osalla niistä käytetään biodynaamisia menetelmiä.

Loimerilla on noin 65 hehtaaria tarhoja Kamptalissa, jonka ilmasto on Itävallan mittapuulla lämmin ja kuiva. Alueen ainutlaatuinen terroir syntyi jääkaudella, jolloin alueen maisema muokkaantui olennaisesti kun liikkuva jää kuljetti ja pakkasi maa-ainesta. Tämän seurauksena tarhoilta on löydettävissä erilaisten maaperätyyppien tilkkutäkki kalkkipitoisesta kiviaineksesta peruskiveen ja hiekkapitoiseen lössiin. Viininvalmistuksen kannalta maaperän moninaisuus on etu, sillä rypälelajikkeet viihtyvät erilaisissa maaperissä. Tämä mahdollistaa myös Loimerilla useiden eri rypälelajikkeiden tuotannon. Kolme neljäsosaa Loimerin palstoista on omistettu paikallisille DAC-lajikkeille, Grüner Veltlinerille ja Rieslingille. Näiden lisäksi tarhoilla kasvaa Pinot Noiria, Zweigeltia, Muskatelleria, Tramineria, Pinot Blancia, Rotgipfleria, Chardonnayta ja Pinot Grisiä.

Gumpoldskirchenin terroir on täysin erilainen kuin Kamptalin: alueen ilmastoa verrataan usein Burgundiin ja Gumpoldskircheniä pidetään otollisena paikkalisten lajikkeiden, kuten Zierfandler, Rotgipfler ja St Laurentin, mutta myös Pinot Noirin viljelyyn. Hiekka, savi ja sora dominoivat maaperää, alppien vuoristo suojelee aluetta viileiltä pohjoistuulilta ja leuto Pannonian ilmasto kuljettaa lämmintä ilmaa alueelle.

Loimerin periaatteena on korkeimman mahdollisen laadun tavoittelu aikaa ja vaivaa säästämättä: pieninkin yksityiskohta on merkittävä kokonaisuuden kannalta. Loimer on persoonana mielenkiintoinen yhdistelmä perfektionistista pikkutarkkuutta ja intohimoista omistautumista asialle. Vastuullisuus ei Loimerilla tarkoita vain luonnon kunnioittamista ja tuotannon ympäristövaikutusten minimoimista, vaan se ulottuu ympäristövastuullisuudesta myös sosiaaliseen ja taloudelliseen vastuullisuuteen. Loimer kuuluu Itävaltalaisten tuottajien ”Respekt”-organisaatioon, jonka tavoitteena on ylittää luomusertifioidun tuotannon määrittelemät vastuullisuuden vaatimukset – myös työntekijöiden ja alueen eliöstön hyvinvointi pyritään varmistamaan.
Loimerin viinit kypsyvät vaikuttavassa, yli 150-vuotiaassa kellarissa, jotka Fred Loimer hankki omistukseensa vanhalta Haindorfin linnalta vuonna 1998. Tilan kellarit sijaitsevat Langenloisin kylän ulkoreunalla ja tarjoavat ihanteelliset olosuhteet laatuviinien säilyttämiseen ja kypsyttämiseen. Muinaisten kellarien päälle pystytettiin futuristinen rakennus, jonka minimalistinen arkkitehtuuri on linjassa Loimerin viinien kanssa, jotka ovat vähäeleisiä, tyylikkäitä ja hienovaraisia.

First Drop on australialaisten ystävysten, Matt Gantin ja John Retsasin, kunnianhimoinen viiniprojekti Etelä-Australian Barossa Valleyssa. First Drop on alusta lähtien tuonut avoimesti esille viinintuottajaelämän parhaita puolia ja ja tilan meininki näyttääkin päällepäin kadehdittavan rennolta. Pinnan alla piilee kuitenkin vahva ambitio terroir-vetoisten laatuviinien tuotannosta, jota ohjailee vakuuttava tietotaito ja tekninen osaaminen. Tästä kertonee muun muassa se, että Matt valittiin The Wine Societyn vuoden nuoreksi viinintekijäksi vuosina 2004 ja 2007.

Mattin ja Johnin ”Home of the Brave” -viinitalo on pyörinyt vuodesta 2004. Erilaisia lajikkeita sekoitellaan rohkeasti eikä perinteisen viinimaailman normien anneta rajoittaa luovuutta. Monet First Dropin käyttämistä rypälelajikkeista ovat eurooppalaista perua; Arneis, Nebbiolo, Trincadeira, Montepulciano, Barbera, Touriga Nacional, Tempranillo ja muut kulkevat käsi kädessä Chardonnayn ja Shirazin kanssa.

Mattin ja Johnin viineissä on aina reilusti rokkia mukana. Heidän visuaalinen näkemyksensä ilmentyy kokonaisuudessaan viinien etiketeissä: pullojen etiketit on usein tehty sarjakuvan muotoon kertoen kyseisen viinin sadonkorjuun tarinan. Tasting-videoiden taustalla soi räppi ja toisinaan jannut maistelevat viiniä suoraan pullon suusta. Kielenkäyttö voisi jonkun mielestä olla jopa roisia ja esimerkiksi ’booze’ -sanaa viljellään taajaan viineistä puhuttaessa. Näiden heppujen tapauksessa sisältö ratkaisee – ei tyyli! ”First Drop is about life, flavour and fun.”

Minkälainen mielennyrjähdys saattaa lahjakkaat enologit valmistamaan viiniä keskellä autiomaata? Azul y Garanzan kohdalla kysymys on varsin aiheellinen, sillä viinitila sijaitsee keskellä Espanjan suurinta autiomaata, Las Bardenasia, Navarran maakunnassa. Rajoja rikkovan viinintekijäkaksikon, María Barrenan sekä Dani Sanchezin, mukaan vastausta ei tarvitse etsiä kaukaa. Se löytyy lasista.

Autiomaan armoton ilmasto heittää köynnöksille haasteen. Suuret lämpötilavaihtelut öiden ja päivien lämpötiloissa paksuntavat rypäleiden kuoria, jolloin rypälemehuun tarttuu runsaasti väriaineita ja viineihin muodostuu upea tanniinirakenne. Azul y Garanzan viineihin käytetään pääasiassa omien tarhojen ekologisesti viljeltyjä rypäleitä. Vuotuiset tuotantomäärät ovat maltillisia, vain muutamia satoja litroja per hehtaari. Maaperää kuormittavia kemiallisia lannoitteita tai torjuntamyrkkyjä käytetä. Viinin laatu lähtee hyvinvoivista köynnöksistä.

Kaksikko on valmistanut viinejään vuodesta 2000 alkaen, ensipäivästä lähtien luomumenetelmin. Barrena ja Sanchez palkittiin ensimmäisestä pullotetusta sadostaan DO Navarran myöntämällä laatupalkinnolla, joten tuloksia voi pitää onnistuneina. Viinien ainutlaatuisuuden takana ovat paitsi kasvuolosuhteet, myös tinkimättömyys laadun suhteen, Barrenan perheen vanhat viinitarhat ja Danin työkokemus laatuviinien tuotannossa Prioratissa Mas d’en Gilin ja Clos Mogadorin viinitaloilla. Marian ja Danin apuna tilalla työskentelee myös Marian veli, Fernando Barrena.

Viinitalon nimi ‘Azul y Garanza’ tarkoittaa sinistä ja karmiininpunaista. Kun nämä kaksi väriä yhdistetään, saadaan lopputulokseksi tilan punaviineille tunnusomainen väri, joka on sävyltään syvän tumma ja intensiivinen.

Sisilialaisen Tenuta delle Terre Neren, eli ”Mustien Maiden Tilan”, Marco di Grazia on työskennellyt huippuviinien kanssa lähes koko ikänsä ja on paitsi viinintekijä, myös viinikauppias. Kun Marco 2000-luvun alkupuolella kierteli ympäri Sisiliaa, hän ihastui ensisilmäyksellä tuliperäiseen Etnan alueeseen, sen ainutlaatuiseen terroiriin sekä intohimoisiin viljelijöihin, jotka väsymättä ovat tehneet töitä alueen alkuperäislajikkeiden kimpussa. Alueella vaalitaan valtavirralle vielä tuntemattomia rypälelajikkeita, kuten Nerello Mascalesea, Nerello Cappucciota, Carricantea ja Minnellaa.

Tenuta delle Terre Neren tilukset sijaitsevat Etnan pohjoispuolen rinteillä, Solicchiatan kylän ja Randazzon kaupungin välisellä alueella. Pohjoisen Etnan ilmasto poikkeeaa huomattavasti muusta Sisiliasta, kuumat ja kuivat kesät sekä kostean kylmät talvet muistuttavat pikemminkin Pohjois-Italian ilmastosta. Viinitilan tarhat sijaitsevat harvinaisen korkealla, noin 600-1000 metriä merenpinnan yläpuolella. Olosuhteet merkittävine lämpötilavaihteluineen ovat mitä otollisimmat viininviljelylle: vaikka aurinko porottaa päivisin, yöt ovat viileitä. Lisäksi Välimereltä puhaltavat lempeät tuulet laskevat kesäiltojen lämpötiloja tuntuvasti. Alueen mineraalipitoinen maaperä koostuu monenlaisista vulkaanisista maa-aineksista, kuten basalttikivestä, tuhkasta ja vulkaanisesta hiekasta. Ympäristötekijöiden ja taitavan viininvalimistuksen tuloksena syntyy harvinaisen hienostuneita ja monimuotoisia viinejä, joita usein jopa verrataan Burgundin pinot noir -viineihin.

Kuten useilla laatuviinialueilla Burgundista Piemonteen, myös Etnalla on käytössä Cru-luokitukset. Tenuta delle Terre Neren tilukset kattavat 27 hehtaaria ja ne jakautuvat kymmenelle eri palstalle ja neljälle eri crulle, ala-alueelle, eli saman terroirin jakavalle rajatulle viinialueelle. Nämä crut ovat Calderara Sottana, Santo Spirito, Guardiola ja Feudo di Mezzole. Kullakin crulla on oma identiteettinsä ja Tenuta delle Terre Nere on yksi ensimmäisistä tuottajista, joka todenteolla alkoi panostamaan kunkin crun ominaispiirteiden vaalimiseen. Vuonna 2012 Italian maatalousministeriö virallisti alueen ala-alueiden jaottelun.

Tenuta delle Terre Nere tuottaa kaiken viinisä luomuna. Tilan varsinainen toiminta aloitettiin vuonna 2005 ja tänä päivänä vuosituotanto on n. 200 000 pulloa. Tilan erikoisuus on varttamattomista köynnöksistä tehty Prephylloxera Etna Rosso, jonka köynnökset ovat 100-140 -vuotiaita. Ennen viinikirvan Europan valloitusta istutetuista köynnöksistä saadaan äärimmäisen elegantti, moniulotteinen viini.

Masia Can Tutusausin historia on pitkä kuin katalonialainen kirkonkirja. Viinitilan ensimmäinen rakennus sijaitsi Garrafin ylängöllä tarhojen keskellä vuoteen 1729 asti, jolloin silloiset omistajat rakensivat viinintuotantoon soveltuvan rakennuksen läheisen kylän keskustaan. Toiminta jatkui pienimuotoisena sukupolvesta toiseen ja vuosisadalta seuraavalle. Joan Badell i Badell osti tilan vuonna 1986 ja terävöitti tilan toiminnan. Tästä asti Vins i Caves Tutusaus on tuottanut artesaanista DO Cava -luokiteltua kuohuviiniä, joka niittää mainetta maailmalla.

Masia Can Tutusaus tuottaa viininsä luomumenetelmin ravinneköyhällä maaperällä, joka koostuu kalkkikivestä ja punertavasta savesta. Mikro-bodegan tuotanto on poikkeuksellisen artesaanista jopa Viinitien listalla. Tila tuottaa vain 30.000 pulloa vuodessa, mikä tarkoittaa käsityötä kaikissa tuotannon vaiheissa. Viinin valmistusta määrittelevät perinteet: esimerkiksi disgorgement suoritetaan ilman pullon kaulan jäädytystä ja kypsytyksen aikainen tanssitus tehdään käsin, samaan tapaan kuin Champagnessa aikakaudella, joka edelsi automatisoidun huipputeknologian voitonmarssia.

Tilan viinintuotannosta vastaa Raimon Badell, joka takoo tarhojen rypäleistä uskomattomia viinejä. Viineihin käytettävät Xarel-lo köynnökset ovat keskimäärin 80 vuotta vanhoja, mikä selittää osan viinien huikeasta laadusta. Orgaaninen työskentely tarhalla selittää kenties toisen osan. Raimonin pistämätön ammattitaito eittämättä kolmannen. Tilan ainoana täysipäiväisenä työntekijänä toimivalla herralla on käsittämätön työmoraali ja kädet täynnä töitä vuoden jokaisena päivänä. Poikkeuksellisen laadun mysteerille jää silti vielä yllin kyllin tilaa.

Kun vertaa Masia Can Tutusausin viinintuotantoa alueen jättiläisiin, joiden vuosituotanto on 120 miljoonan kuohuvapullon paremmalla puolella, voi vain ihmetellä, miten talon tuotteet on kyetty hinnoittelemaan näin kilpailukykyisesti.

Supernatural Wine Co on noin 20 hehtaarin kokoinen tila, joka sijaitsee Uuden Seelannin Pohjoissaarella Hawke’s Bayssa Tuki Tuki kukkuloiden kupeessa. Finanssimaailmaan kyllästynyt Gregory Collinge osti tilan kumppaninsa Gabrielle Simmersin kanssa 2000-luvun alussa ihastuttuaan sen kuvankauniseen sijaintiin ja todettuaan tilan huikean potentiaalin. Siinä missä valtaosa Uuden Seelannin Sauvignon Blanc -köynnöksistä kasvaa tasangoilla, tämän tilan rypäleet kerättäisiin pohjoiseen viettäviltä rinteiltä Tyynen Valtameren, tulivuorten ja oliivilehtojen ympäröiminä.

Pariskunnalla oli selkeä visio tilan tulevaisuudesta. Luonnonmukaiset viljelymentelmät olivat itsestäänselvyys. Olemassa olevat köynnökset revittiin irti ja 8,9 hehtaarin aluelle istutettiin 8 hehtaarin verran Sauvignon Blancia ja pieni määrä Pinot Grisiä. Hawke’s Bayn Bordeaux-tyyliinen viileä ilmasto ja alueelle epätyypillinen maaperä, joka koostuu kalkkikiven päällä lepäävistä liete-, savi- ja hiekkakerrostumista, antaisi viineille oman säväyksen luontaista hapokkuutta ja mineraalisuutta. Talon tyyli onkin lähempänä Bordeaux’ta ja Loirea kuin perinteistä Uutta-Seelantia. Ensimmäinen vuosikerta näki päivänvalon vuonna 2009 ja tila ponnahti kertaheitolla maailmankartalle.

Vaikka pariskunnan suhde ei kestänyt, suhde viinitilaan on säilynyt. Collinge otti tilan haltuunsa vuonna 2013 Simmersin jatkaessa konsulttina. Enologiksi palkattiin nuori ja lahjakas Hayden Penny viemään tarhatyöskentelyä kohti biodynaamisia tuotantotapoja ja kehittämään tilan upeita pitkässä kuorikontaktissa käyneitä Green Glow ja Spook Light -viinejä.

Tilan nimi viittaa äärimmäisen luonnollisiin tuotantomentelmiin – viinit käyvät villihiivojen avulla ja käymisprosessiin puututaan mahdollismman vähän, niitä ei kirkasteta, eikä 2015 vuosikerrasta lähtien myöskään suodateta. Ainoastaan minimaalinen määrä sulfiitteja lisätään pullotuksen yhteydessä, jotta viinien luontainen raikkaus ja eloisuus säilyisi loppukuluttajalle asti.

Carl Loewen on perinteikäs viinitalo Saksan Moselissa ja sen historia ulottuu aina vuoteen 1803, jolloin talon ensimmäiset Maximiner Klosterlayssa sijaitsevat tarhat ostettiin. Samat tarhat ovat edelleenkin Loewenin tuotannon ytimessä. Toimintaa laajennettiin vuonna 2008, kun Carl Loewen hankki omistukseensa Carl Schmitt-Wagner -nimisen viinitalon Maximin Herrenbergistä. Tarhojen vuonna 1896 istutetut riesling-köynnökset kuuluvat maailman vanhimpiin.

Weingut Carl Loewen on ainoastaan riesling-viinien tuotantoon keskittyvä perhetila. Isä Karl Josefin työparina toimii hänen poikansa Christopher. Heidän mukaansa Moselin riesling on parhaimmillaan kepeä, mutta täynnä luonnetta. Tähän ideaaliin pyritään huippulaadukkaan terroirin, vanhojen köynnösten sekä mahdollisimman luonnonmukaisen ja perinteisen viininviljelyn myötä. Rypäleiden ja terroirin ominaispiirteiden halutaan maistuvan viinissä, joten kellarissa pyritään puuttumaan viininvalmistusprosessiin mahdollisimman vähän.

Raja Rieslingissä on kyse koko Viinitien jengin pitkäaikaisesta haaveesta, joka alkoi konkretisoitumaan keväällä 2012, kun saimme vuokrattua oman pienen palstamme Friedrich Beckeriltä.

Pikkuruinen 0,2 hehtaarin palstamme sijaitsee Pohjois-Alsacessa Wissembourgin kaupungin laitamilla aivan Saksan rajalla, Vogeesien ja Haardt- vuorien yhtymäkohdassa. Ainutlaatuista on, että viini tehdään Saksan puolella Schweigenin kylässä, ja ranskalaisesta kasvupaikastaan huolimatta kyseessä on saksalainen viini.

Alsacen historia on lievästi sanottuna ollut myrskyisä. Jokaisen maailmanpalon yhteydessä maakunta on vaihtanut omistajaa – viimeisen 100 vuoden aikana 5 kertaa – ollen vuoroin Ranskaa ja vuoroin Saksaa. Viimeisimmässä jaossa nämä tarhat jäivät Ranskan puolelle, vaikka ne ovat historiallisesti olleet saksalaisomisteisia.

Toisen maailmansodan jälkeen tarhat jäivät eristyksiin suljetun rajan toiselle puolelle, ja saksalaiset viinitarhurit eivät voineet tehdä muuta kuin katsella köynnösten villiintymistä rajalinjan toiselta puolelta. Vuonna 1955 Ranska ja Saksa pääsivät kuitenkin sopuun maankäytöstä ja Saksan annettua vastikkeeksi rajalinjan vesivaroja ja metsää, saksalaiset viininviljelijät pääsivät palaamaan tarhoilleen.

Riesling-tarhamme sijaitsee noin 300 metriä Saksan rajasta lounaaseen suuntautuvalla rinteellä. Vanhan saksalaisen viinilainsäädännön mukainen nimi rinteen tarhoille on ollut “Pfeiffenberg”, mutta nykyisten säännösten mukaan tätä ei saa enää etiketissä mainita. Pfeiffenberg on koostumukseltaan puhdasta kalkkikiveä, joten se tarjoaa erinomaiset puitteet laadukkaan rieslingin kasvattamiselle.

Köynnökset ovat noin 40-vuotiaita ja istutettu 1970-luvun puolivälissä. Tarhojen konversio konventionaalisesta viljelystä luonnonmukaiseen aloitettiin keväällä 2012. Kaikki työvaiheet tarhalla tehdään käsin ja myös sadonkorjuu tehdään manuaalisesti. Tarhatyöskentelyssä pyritään luomaan mahdollisimman hyvät olosuhteet rypäleiden kypsyttämiselle pitkälle syksyyn.

Avainsanoja tarhatyöskentelyssä: ”Biodiversiteetti, luonnon monimuotoisuuden kunnioittaminen, pikkutarkka käsityö”
Avainsanoja viininteossa: ”Minimi-interventio kellarilla, spontaani käyminen ilman lisättyjä hiivoja, kypsytys hiivasakan päällä, puhtaus, raikkaus, kalkkikivimaalla kasvaneen rieslingin potentiaalin tuominen esiin”.